Nimeni on Sonja Paavola. Vuonna 1984 syntynyt intohimoinen agilityharrastaja ja varsinaiselta ammatiltani sairaanhoitaja. Omassa kodissa tällä hetkellä pyörii neljä koiraa; kelpie Noah, espanjanvesikoira Caja, bordercollie Suki ja mieheni koira malinois Rotta, sekä meidän kaksi ihanaa pientä lasta. Agilityn olen aloittanut vuonna 1996 Turun Seudun Agilityurheilijoissa cockerspanieli Nekun kanssa eli agility on ollut osa elämääni jo yli 20 vuoden ajan. Tavoitteellisesti olen agilityssa kisannut sekä treenannut vuodesta 2000 ja koiria on ehtinyt näiden vuosien aikana olla jo useampia. Nekun lisäksi olen agilityn arvokisatasolle kouluttanut kolme kelpietä, yhden lk hollanninpaimenkoiran, yhden espanjanvesikoiran sekä mieheni malinoisin 3-luokkaan asti. Uusin tulokas on 2020 syntynyt bordercollie Suki.


Agilityn lisäksi olen treenannut ja kisannut PK-puolella metsäjäljellä ja suojelussa, sekä jonkin verran tokossa. Agilityn lisäksi olen siis saanut oppia koirankoulutukseen PK-puolelta. Erityisesti suojelun kautta koirankoulutus on avautunut minulle ihan uudella tasolla. Suojelussa painotetaan paljon koirien viettiominaisuuksia ja niiden käyttöä koulutuksessa, joiden periaatteet toimivat missä tahansa lajissa. Koiran kouluttaminen ei lopulta ole kovinkaan monimutkaista, joten yksinkertaistamalla "sitä saa mitä vahvistaa" eli koira tekee aina sitä mikä sille on kannattavinta. "Ilmaiseksi" ei yksikään koira tee töitä ja pelkkään pakkoon perustuva koulutustapa ei johda pitkällisiin tuloksiin.

Parhaimmillaan koiran kanssa harrastaminen on miellyttävää koiralle ja ohjaajalle. Molemmat nauttivat yhdessä tekemisestä! Koiran kanssa harrastettaessa korostuu arjessakin tärkeän auktoriteetin tarkoitus, sillä laumajärjestys tulee olla kunnossa, jotta yhteistyö koiran kanssa toimii saumattomasti. Kun koiran ja ohjaajan suhde on kunnossa päästään lajissa kuin lajissa etenemään huomattavasti helpommin. Jo pienelle pennulle tulee kouluttaa positiivisella vahvistamisella, että tarjoamalla hallintaa saa luvan tehdä. Näin hallinnassa olosta ja auktoriteetista tulee koiralle positiivinen mielleyhtymä ja koira tekee töitä ohjaajalleen mielellään. Kun koiran koulutustaso etenee ja koira jo osaa, täytyy koiralta osata myös vaatia sen luonteen mukaisella tavalla. Tavoitteena on aina lajista riippumatta koiran ja ohjaajan saumaton yhteistyö, jossa molemmilla on hyvä olla!

--------------------------------------------------------------------------------


Minun agility 2020-luvulla


Agility on valtavasti kehittynyt näiden harrastusvuosieni aikana ja huipulla pysyminen vaatii jatkuvaa omien taitojen kehittämistä ja päivittämistä . Itse en ole koskaan seurannut orjallisesti agilityssa mitään vallassa olevia ohjausmetodeja tai muita vastaavia muoti-ilmiöitä, vaan käytössäni ovat aina olleet ne tavat, joista itse koen hyötyväni parhaiten ja jotka sopivat juuri minulle ja minun koiralleni. Samaa pyrin myös kouluttajana ylläpitämään eli löytämään omille koulutettavilleni juuri heille sopiva agility!

Uusimmat tuulet tulevat nyt muualta Euroopasta hyökyaallon lailla Suomeen. Aallon mukana korostuu nimenomaan koirankouluttaminen ja koiran taitojen kehittäminen unohtamatta kuitenkaan ohjaajan oikeanlaista liikettä. Muualla Euroopassa on jo jonkin aikaa korostettu suullisten käskyjen käyttöä yhdessä ohjaajan liikkeen kanssa. Tämä suullisten käskyjen hyödyntäminen Suomessa on ollut aikaisemmin varsin vähäistä, mutta nyt onneksi nekin ovat löytämässä tietään Suomen agilityyn! Lisäksi juoksukontaktit yleistyvät jatkuvasti niin meillä kuin muuallakin maailmassa. Itsekin nuorimman koirani kanssa olen panostanut nyt koulutuksessa paljon suullisten käskyjen hyödyntämiseen ohjauksessa, eikä paluuta varmasti ole! Juoksukontaktit myös kuuluvat oleellisesti näihin uusiin tuuliin,
jotka ovat vieneet myös minut mukanaan!

Suullisten käskyjen suo on myös loputon ja tässäkin asiassa uskon, että jokaisen on itse löydettävä ne itselleen tarpeelliset ja olennaiset käskyt ohjauksen tueksi. Kaikkia mahdollisia ei tarvitse kaikkien opettaa koska monesti agilityyn käytettävä oma aika on myös rajallista, jolloin on järkevää suunnitella oma agility sellaiseksi kuin omat resurssit ja mielenkiinto riittävät eli harrastaa juurikin sitä
oman näköistä agilitya :)